“Keskittäkää voimat eli ei pienellä porukalla m***ja haastamaan”, totesi helsinkiläinen ylikonstaapeli viesteissään Kansallismielisten liittouman puheenjohtajalle. Viesti on luettavissa kokonaisuudessaan toissapäivänä julkaistusta Ylen artikkelista, jossa kuvataan, kuinka poliisi neuvoi äärioikeistolaista ryhmittymää heidän suunnitelmissaan etsiä jyväskyläläistä “m***jengiä”.
Kyseinen poliisi ei ole yksittäistapaus kytköksissään äärioikeistolaisiin ryhmittymiin. Seura-lehti on aikaisemmin uutisoinut äärioikeistoryhmästä, jonka jäsenissä on “sekä turva-alan että poliisin työntekijöitä ja muun muuassa ammatillisen asteen oppilaitoksissa opettajina työskennelleitä ihmisiä.”
Satunnaisten poliisin ja äärioikeistolaisten ryhmien kytkösten paljastumisen lisäksi on poliisissa kytevä rasismi ollut esillä myös muissa konteksteissa. Katsotaan nopeasti mitä aiheesta löytyy viimeisen viiden vuoden ajalta.
Vuonna 2016 Poliisiammattikorkeakoulun raportti maahanmuutosta ja turvallisuudesta sai ansioituneilta tutkijoilta osakseen kritiikkiä. Tutkimus oli kritiikin mukaan hatarasti tehty sekä paikoin harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen. Tutkijoiden mukaan siinä mm. “sorrutaan ajoittain huolimattomiin yleistyksiin” eikä eritellä lähteitä “niiden luonteen ja luotettavuuden mukaan vaan niitä käytetään sekavasti tukemaan kirjoittajien näkemyksiä”.
Tutkimusten lisäksi poliisi on hyödyntänyt rasististen ajatusten tuulettamiseen myös Facebook-ryhmäänsä. Vuonna 2017 Long Play uutisoikin poliisien salaisesta Facebook-ryhmästä, jossa rasistinen kommentointi oli yleistä ja paikoin rajua.
Vaikkei omien mielipiteiden kirjoittelu nettiin ole välttämättä laitonta, etninen profilointi sen sijaan on. Vuonna 2018 Helsingin yliopiston tutkimus totesi poliisin silti harjoittavan sitä. Esimerkkinä etnisestä profiloinnista muistuu mieleen Mustan Barbaarin lähipiirissä sattunut tapaus vuonna 2016, josta poliisi sai lopulta uhkasakon. Poliisi oli pysäyttänyt Mustan Barbaarin äidin ja siskon, sillä he käyttäytyivät epäilyttävästi: he olivat mustia ja kävelivät kadulla puhuen englantia valkoisen miehen kanssa.
Jos poliisien stereotyyppiset asenteet kiinnostavat, kannattaa katsoa tämä loppuvuodesta 2018 uutisiin noussut seminaariluento, jossa poliisi luonnehti maahanmuuttajia seitsemän veljeksen hahmojen kautta. Maahanmuuttajataustaisia naisia kuvaavaa “Ainoa” luonnehdittiin muun muassa näin: “eivät osallistu yhteiskuntaan, vaan ovat kotona”, “uskonto velvoittaa”, “kielitaidottomuus”, “perheväkivalta”, “prostituutio” ja “nimi paperilla, firman osakas”.
Tässä kohtaa on lienee hyvä tuoda esille, että nämä tapaukset ja tutkimukset ovat ne, jotka päätyvät uutisiin. Ne ovat siis oletettavasti se kuuluisa jäävuoren huippu. Tutkimuksista tiedetään myös, etteivät vähemmistöt ilmoita kokemaansa syrjintää kovin aktiivisesti. Ottaen huomioon, että suuri osa näistä ilmoituksista pitäisi tehdä juuri poliisille, tämä ei ole kovin yllättävää. Kuten edellisessä kannanotossamme toimme esille, ei poliisilla ole myöskään juuri resursseja esimerkiksi vihapuheen tutkimiseen.
Jos siis haluaisi tehdä ilmoituksen poliisin rasistisesta käytöksestä olisi mentävä seuraavalle tasolle. Kuka valvoo poliisin työtä? Kenties ei yllättäen vastaus on monesti muut poliisit.
Jos Suomi haluaa tosissaan puuttua rasistisiin rakenteisiin ja rasistiseen syrjintään olisi jo korkea aika puuttua niiden toimintaan, joiden kuuluisi varjella kaikkien — myös ei-valkoisten — turvaa. Ei vain siksi, että poliisi käyttää huomattavaa valtaa, vaan myös siksi, että juuri poliisin kuuluisi suojella vähemmistöjä rasistisilta rikoksilta. Sikäli kun siihen vain jää aikaa kaiken muun, kuten rasististen Facebook kirjoitteluiden, etnisen profiloinnin, puolueellisten tutkimusten tekemisen ja stereotyyppejä viljelevien luentojen ohella.
Fem-R:n hallitus
Korjaus 8.3.: Tekstiä on muokattu selventämään sitä, että poliisin rasismi kohdistuu yleisesti ei-valkoisiin Suomessa, ei vain Suomen kansalaisiin.