Julkisessa keskustelussa viime viikkoina perussuomalaisten ympärillä pyörineet “natsikohut” eivät yllätä meitä ollenkaan. Nämä eivät ole mitään yksittäistapauksia; rasistiselle puheelle on viime vuosina annettu julkisessa keskustelussa enemmän ja enemmän tilaa. Perussuomalaisten rasistista politiikkaa on salonkikelpoistettu suomalaisen politiikan kentällä pieni pala kerrallaan viimeisen viidentoista vuoden aikana. Keskustelun sallittuja rajoja on vuosi vuodelta ja kohu kohulta siirretty lähemmäs perussuomalaisten sanomaa. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa elinkeinoministerimme joutuu eroamaan natsikytköksistä johtuen, sisäministerimme levittää rasistisia salaliittoteorioita ja valtiovarainministerimme kirjoittaa nettikommentteja ruskeiden lasten hakkaamisesta ja ampumisesta lähijunissa.
Tämä on ikävä herätys monelle, joka ei ole joutunut kokemaan tai ajattelemaan rasismia omassa elämässään. Suomessa toimivat antirasistiset ja antifasistiset tahot ovat kuitenkin vuosien saatossa useasti varoittaneet siitä, mitä seuraa kun antaa tilaa minkään tasoiselle fasismille tai rasismille. Tämänhetkinen poliittinen tilanne on seurausta suomalaisen valtamedian ja valtaväestön haluttomuudesta myöntää, että meillä täällä Suomessa on ihan oikea fasistinen puolue. On toisteltu, kuinka tarvitsemme “kriittistä näkökulmaa maahanmuuttoon”, meitä rodullistettuja on hyssytelty ja pidetty yliherkkinä. Meitä on yritetty sumuttaa väitteellä, että asioiden “molemmat puolet” tulisi esittää tasavertaisesti. Ikään kuin mielipiteet, jotka kirjaimellisesti kyseenalaistavat oikeutemme olemassaoloon tässä yhteiskunnassa, olisivat samanarvoisia kuin oikeutemme yhdenvertaiseen, turvalliseen ja ihmisarvoiseen elämään.
Suomessa asuvat mustat ja ruskeat ihmiset ovat aina tiedostaneet esimerkiksi suoran väkivallan mahdollisuuden julkisilla paikoilla. Nimimerkillä “riikka” kirjoittaneen tekstit vain vahvistavat kaiken, mitä olemme aina tienneet todeksi: Suomessa on enemmän tai vähemmän järjestäytyneitä joukkoja natsi-ideologiaa kannattavia etno-nationalisteja, jotka fantasioivat Suomesta, josta meidät rodullistetut on hävitetty. Ajatus siitä, että perussuomalaisten “kauniimmin”, “paremmin” tai “kohteliaammin” ilmaistu rasismi muuttaisi jotenkin perussuomalaisten tavoitteita ja aikomuksia, on absurdi. Sanat luovat hyväksytyn rajoja ja määrittävät todellisuuttamme. Valtiovarainministeri Purra yritti kuitata aiemmat kirjoituksensa “vain vihaisena tekstinä” ja “kontekstista irrotettuna”. Haluaisimme tietää, missä kontekstissa olisi sitten enemmän sallittua fantasioida lasten ampumisesta lähijunassa?
Jonkin verran lohtua tuo se, että perussuomalaisten rasistisiin puheisiin on nyt herätty. Tilanne ei kuitenkaan ratkea sillä, että keskitymme paljastamaan perussuomalaisten natsikytköksiä ja räikeän rasistisia sanomisia yksi poliitikko kerrallaan. Suomessa on jo ennen näitä paljastuneita puheita ja kytköksiä ollut näkymättömiä ja syrjiviä käytäntöjä sekä rakenteita. Nämä syrjivät käytännöt ja rakenteet, eli rakenteellinen rasismi, konkretisoituvat esimerkiksi työelämässä työllistymisen vaikeutena sekä koulutuksessa rodullistettujen oppilaiden ohjauksessa tiettyihin jatkokoulutuksiin sekä stereotypioiden mukaan rajatuille aloille. Meidän tulisikin ohjata nyt syntynyt momentum, pöyristyneisyys ja turhautuneisuus rakenteellisen rasismin purkamiseen ja progressiivisesti antirasistisiin tekoihin.
Paljon on nyt kiinni myös kokoomuksessa ja RKP:ssä. Hyväksyvätkö nämä kaksi itseään arvoliberaaleiksi tituleeraavaa puoluetta hallituskumppaneiltaan rasismin ja vähemmistöjen uhkaamisen väkivallalla? IHallitusyhteistyön jatkaminen perussuomalaisten kanssa kertoo kokoomuksen ja RKP:n arvopohjan olevan vain pelinappula valtapelissä. Tämä ei ole “valtion edun priorisointia” eikä johtajuutta. Tämä on oman vallan suojelemista hinnalla millä hyvänsä. Ja tämän hallituksen hintana on perus- ja ihmisoikeudet.
Purran äärimmäisen paineen alla tehdyn “anteeksipyynnön” varaan ei voi rakentaa hallitusta, joka aidosti olisi vahva ja välittävä kaikille meille Suomen asukkaille. Purran anteeksipyyntö ei merkitse mitään ellemme seuraavaksi näe hallitukselta konkreettisia tekoja antirasismin ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Näitä tekoja voisivat olla esimerkiksi, uuden ja vahvemman kansallisen antirasistisen toimintaohjelman luominen sekä vahvempaa puuttumista etniseen profilointiin ja parempia toimia poliisin valvomiseksi.
Tämä hallitus on jo ehtinyt aloittaa rodullistettujen ihmisten oikeuksien heikentämisen, mm. hallitusohjelman kirjauksilla maahanmuuttajien sosiaaliturvan eriyttämisestä sekä poistamalla kaikille avointa antirasistista materiaalia oikeusministeriön sivuilta. Sen lisäksi, että pyrimme puolustamaan sitä mitä meillä jo on, tulee meidän vaatia lisää. Me Fem-R:ssä jatkamme antirasistista työtämme kaikin mahdollisin keinoin, ja vaadimme Suomelta enemmän sekä parempaa. Vaadimme hallitukselta parempia toimia rasismia vastaan, vaadimme hallitukselta parempia toimia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. Emme voi antaa enää piiruakaan periksi, sillä vaakalaudalla on oikeutemme elää turvassa tässä maassa, jota monet meistä kutsuvat kodiksi.
Fem-R:n hallitus