Helsingin Sanomien tiistaina julkaiseman artikkelin (Helsingin keskustassa liikkuu nyt joukoissa yli sata mahdollisesti vaarallista nuorta – Asiantuntijoiden mukaan taustalla on uusi maahanmuuttoon liittyvä ilmiö) jälkeen sosiaalisessa mediassa on keskusteltu maahanmuuttajia koskevasta uutisoinnista. Kyseisessä artikkelissa korostettiin otsikosta jutun loppuun asti tekijöiden taustaa, sitä, että suurin osa heistä on ulkomaalaistaustaisia. Otsikossa annettiin myös ymmärtää, että tämä on rikollisuutta selittävä tekijä, tosin jutussa ei varsinaisesti selitetty miten (lukuunottamatta Fenix ry:n Ujuni Ahmedin kommenttia paluumuuttajista, jota poliisi ei tukenut).
Keskustelu on vanha, mutta ilmeisesti edelleen ajankohtainen. Helsingin Sanomat on itsekin uutisoinut siitä, kuinka maahanmuuttajien tekemät rikokset uutisoidaan erilaisen linssin kautta kuin muiden.
Toimittajilta toivomme seuraavaa: ennen kuin yhdistät maahanmuuton ja rikollisuuden, mieti, onko maahanmuuttajuus oleellinen selittävä tekijä kyseisessä jutussa?
Nuorisorikollisuuden kohdalla on kyseenalaista, onko maahanmuuttajuus tärkein tai edes oleellinen tekijä. Kyse on oireilevista nuorista, joista kaikki eivät edes ole maahanmuuttajataustaisia. Mikä näiden muiden nuorten toimintaa selittää? Oletettavasti sama huono-osaisuuden ja osattomuuden kokemus kuin maahanmuuttajataustaisilla nuorillakin. Toki maahanmuuttajanuorilla on taakkanaan myös syrjinnän kokemukset ja ulossulkeva yhteiskunta, mutta tämäkään ei liity maahanmuuttoon vaan rakenteisiin.
Kokonaan toinen kysymys on, kuinka iso osa näistä nuorista edes on maahanmuuttajia. Oletettavasti suurinta osaa ei ole tilastoitu, jolloin voidaan olettaa että heidät on lokeroitu ulkonäönsä perusteella. Kaikki ruskeat ja mustat ihmiset eivät kuitenkaan ole maahanmuuttajia, mikä olisi hyvä muistaa jos halutaan että joku nuorten sukupolvi voi kokea olevansa enemmän suomalaisia, kuin maahanmuuttajia.
Ilmiö on vanha ja siitä löytyy myös akateemisia tutkimuksia. Esimerkiksi tämä vuonna 2014 tehty australialainen tutkimus kuvaa edelleen suomalaisen median tilannetta lähes sana sanalta.
Tutkimusten mukaan maahanmuuttajuudesta uutisoidaan enimmäkseen nimenomaan rikosten yhteydessä. On myös viitteitä siitä, että näistä rikoksista uutisoidaan korostetun paljon niiden absoluuttiseen määrään suhteutettuna. Kun maahanmuuttajuus nostetaan jokaisen ei-valkoisen kohdalla otsikkoon rikosten yhteydessä (mutta ei hyvissä asioissa) tämä vaikuttaa sekä nuorten kuvaan itsestään, että muun väestön kuvaan heistä. Maahanmuuttajuus voi olla yksi taustatekijä, mutta tätä harvoin kontekstoidaan: maahanmuuttajuus heitetään juttuun selittäjänä mutta yhteyttä ei avata. Näin luodaan automaattista mielleyhtymää maahanmuuttajien ja rikollisuuden välille.
HS:n jutussa mentiin jopa niin pitkälle, että kerrottiin missä päin nämä nuoret viettävät aikaansa. Keskivertolukija, puhumattakaan ihmisistä jotka ajattelevat jo nyt rasistisesti kohtaamistaan BiPoC nuorista kaupungilla, ei tule erottamaan näissä paikoissa hengaavia muita nuoria oireilevista. On kyseenalaista, että nuorista, joista useimmat eivät ole edes syytettyjä rikoksesta, kerrotaan näin kuvailevasti. Huolettaako ketään näiden nuorten turvallisuus? Muistaako kukaan enää, kuinka vähemmistöjen häiriköinti lisääntyi Oulussa raiskausuutisoinnin lomassa?
Uutisoinnissa ihmisten taustojen kertomisen tulisi olla tasapuolista siten, ettei kynnys ole matalampi joidenkin ryhmien kohdalla. Mikäli maahanmuuttajuus ja rikollisuus yhdistetään, tulisi avata ja perustella miksi maahanmuuttajuus on oleellinen kyseisen rikoksen tai ilmiön kohdalla. Nuorten huono-osaisuus ja osattomuus on laajempi ilmiö, kun taas syrjintä ja ulossulkeva yhteiskunta (esimerkiksi demonisoivan uutisoinnin muodossa) liittyvät vähemmistöasemaan, eivät maahanmuuttajuuteen.
Fem-R:n hallitus